P 8 | KIITOS | Heinola

Paluulentomme Santiagosta Madridin kautta Helsinkiin lähti aamuvarhaisella 6:45 ja Helsinki-Vantaa oli kohdallamme 15:20. Lennot kulkivat ajallaan ja matka sujui kaikinpuolin mukavasti. Tässä  vaiheessa on jo kolme kotona nukuttua yötä takana ja palautuminen vaelluksen rasituksista hyvällä mallilla.

Fisterra-vaelluksemme oli aikamoinen viikko :) Reitti ylitti kirkkaasti omat odotukseni. Maisemat olivat koko vaelluksen mitalta caminomaisemia parhaasta päästä. Vehreän kumpuilevaa kaunista Galician maaseutua ja jylhiä Atlantin rantamaisemia. Lisäksi kulkijoita reitillä oli vieläkin vähemmän kuin osasin odottaa. Muikeat makuelämykset Pohjois-Espanjassa ovatkin sitten jo itsestäänselvyys ;)

Päivämatkojen tiesimmme jo ennalta olevan vähän liian pitkiä meille ja maraton-päivä pääsi hieman yllättäen ylittämään hurjimmatkin ennakkolaskelmat päivän kilometreistä :) Mahdollisuus mennä autokyydillä osa matkasta oli aina olemassa mutta todella sitkeästi ja periksiantamattomasti Annelit vaeltivat pitkätkin taipaleet perille saakka :)

Ahma, Päivi, Ansku ja Leila. El Faro de Fisterra.

Suuri KIITOS Leila, Ansku, Päivi ja Ahma erinomaisesta matkaseurasta ja hienosta vaellusviikosta !
Kiitos myös kaikille blogin lukijoille ! Syyskelit näyttävät olevan täällä suomessakin juuri kauneimmillaan, joten toivotan mukavia päivävaelluksia itsekunkin koti-caminoille !:) Tämä blogi alkaa olemaan tässä... Aurinkoista syksyä kaikille !

Pekka ja Annelit. Siinä se. Kiitos ja kuulemiin :)

P 7 | El Faro De Fisterra | 5 km

Majapaikkamme Fisterrassa oli erinomainen Mirador Fin Da Terra, mistä avautui komeat näkymät koko Fisterran kylän yli. Tänään oli jäljellä enää 5 km vaellusta Fisterran majakalle ja takaisin ja automatka takaisin lähtöruutuumme Santiagoon. Niinpä aamulla lepäiltiin hieman pidempään ja päivä aloitettiin kiireettömällä aamiaisella. Anskun vointi jatkui vähän heikkona mutta ilman reppua kävely Fisterran majakalle tuntui kuitenkin mahdolliselta.

Merkit tiessä maailmanlaidalle.

Galician sää näytti menneen täysin pois raiteiltaan auringon paahtaessa entistäkin kirkkaammalta taivaalta, lempeänsinisen meren välkähdellessä lähes peilityynenä. Kaiken kukkuraksi sääennusteen mukaan kaikkialla muualla Espanjassa oli sateista paitsi Galiciassa... Useimmiten on juuri päinvastoin, Galician ollessa ylivoimaisesti Espanjan sateisin provinssi. Lupaamme kyllä kestää tämänkin harvinaisen häiriön Iberian-niemimaan säässä ;)

Matkalla Fisterran majakalle.

Maailmanlaidan viimeiselle pysäkille, Fisterran niemenkärjen majakalle tie kulki kauniissa merimaisemassa 2,5 km ylämäkeä. Fisterran majakka sijaitsee dramaattisen kauniissa ja jylhissä maisemissa. Tänne päätämme virallisesti tämän vaelluksemme. Koettelemusten kautta voittoon. Olo on huojentunut... Ei ole vaikea ymmärtää, että tämä paikka on inspiroinut lukuisat vaeltajat polttamaan täällä vaatteensa... Nuotion jäännöksiä, hylättyjä vaelluskenkiä ja muistokirjoituksia löytyy jokapuolelta Fisterran niemenkärkeä... Vanhan loppu ja uuden alku on täällä.

Tähän päättyy maailma.

Kohdallamme saattaa olla myös niin, että Pekka ja Annelit eivät haikailleet uuden elämänalun perään, koska vaatteemme jäivät tälläkertaa Fisterrassa polttamatta :) El Cabo De Fisterraan saapumista juhlittiin suomalaisittain vähemmän dramaattisesti, jääkaappimagneetti ja cocacola kaupoilla :)

Tuulipukuhiillos, maailmanlaita ja uusi elämä :)

Perillä. Pekka, Leila, Ansku, Ahma ja Päivi.

Iltapäiväksi palasimme tilataxikyydillä takaisin tutuille Santiagon turuille ja toreille. Eilisen äyriäisillallisen innoittamina myös tämän matkan päättäjäisillallinen oli kuinkas muuten kuin äyriäisillallinen... Ja hyvä olikin :)

P 6 | Muxia - Fisterra | 30 km

Encanto A De Lolo kattoi eteemme matkan ylivoimaisimman aamiaisen, runsaan buffan muodossa. Hyvä niin, sillä energiaa myös todenteolla tarvittiin vaelluksemme viimeiselle pitkälle etapille. Anskun polttoainemittari ei tahtonut nousta punaiselta vihreälle ollenkaan, koska ruokahalut olivat edelleen kadoksissa. Myös lievä kuume verotti Anskun voimia. Päivillä taas hiertymiä ja rakkoja suuremmaksi harmiksi oli ilmaantunut särky jalkapohjaan. Mutta edelleen Annelit sanoivat päättäväisesti taxi NO, caminar SI :) Muxian aamu valkeni kauniin aurinkoisena ja tyynenä.

Lempeä aamu merellisessä Muxiassa.

Muxian biitsin takana meitä odottelee päivän kovimmat ylämäet :)

Camino Muxiasta maailmanlaidan viimeiselle pysäkille Fisterraan alkoi muutaman kilometrin nousulla. Maisemat olivat koko päivän todella upeat. Päivän ainut kylä mistä löytyisi kahvila oli puolimatkankrouvin kohdalla lymyilevä Lires. Kahviloiden harvalukuisuus oli ennakkoon tiedossa ja päivään varauduttiin extra eväillä ja vedellä.

Anneleita maissipellossa :)

Ansku, Leila, Ahma ja Päivi lounaskangastus silmissään kohti Liresiä :)

Idyllisessä Liresin kylässä ja sen ainoassa ravintolassa syötiin kiireetön lounas ja keräiltiin voimia vaelluksemme viimeiselle 15 kilometrille. Anskulle ei edelleenkään ruoka maistunut, olo oli kuumeinen ja voimia jäljellä 0... Ainut järkevä vaihtoehto Anskun kohdalla oli sanoa vihdoinkin taxi SI, caminar NO ja autoilla suorinta reittiä Fisterra hotelliimme lepäilemään. Leila, Ahma ja Päivi halusivat jatkaa vielä loppumatkankin kävellen, vaikka ylimääräisiä voimia ei tainnut kellään enää tässä vaiheessa olla jäljellä...

Blogipäivitykset myöhästyy kun Pekka vaan kävelee ja kirjoittaa pitäisi ;)

15 maisemiltaan todella kaunista kilometriä myöhemmin saavuimme Fisterran kylään. Tänäänkin perille saavuttiin varatankilla, enemmän ja vähemmän kaikkemme antaneina. Fisterran majapaikkamme tuntui sopivalta päätepysäkiltä tälle päivälle ja viimeiset pari kilometriä Camino De Fisterran viimeiselle majakalle jätettiin suosiolla huomiseen :) Fisterran mainio illallinen oli vahvasti äyriäispitoinen... Simpukoita, mustekalaa ja katkarapuja... Mausteliemillä ja ilman... Nammm :)

P 5 | O Logoso - Muxia | 29 km

O Logoson mainiossa majapaikassamme ei kellään tainnut olla suurempia nukahtamisvaikeuksia maraton-vaelluksemme jälkeen :) Syvää unta säesti koko yön kattoikkunaan ropissut sade ja nurkissa vinkuva tuuli. Alakerran baari avasi meille ystävällisesti ovensa reilusti ennen normaalia aukioloaikaansa ja kattoi pöytäämme todella maittavan aamiaisen. Eilisestä maratonista oli palauduttu kohtuullisen hyvin mutta pieniä huolenaiheitakin oli ilmoilla... Leilalla ja Ahmalla oli jaloissaan tyypillisiä rasitus-särkyjä, Päiviä vaivasi rakot ja hiertymät ja Anskulla oli ongelmia vatsan kanssa... Autokyyti Muxiaan ei silti vieläkään käynyt Anneleille kaupaksi :) Jalkapatikassa kohti Muxiaa siis... Tällä kertaa pilvipoutaisessa ja erittäin tuulisessa säässä.

Mummo karitsansa niitylle ajoi :)

Päättäväisesti kohti Muxiaa :)

Suunta ja polku näyttäisi olevan oikea.

Camino jatkoi etenemistään todella upeissa maalaismaisemissa. Tänään reitille osui myös muutamia kahviloita piristämään vaelluspäiväämme. Niistä päällimmäisenä jäi mieleen ystävälliset, auttavaiset ja erittäin monisanaiset galicialaiset :) Päivän mittaan kova tuuli siivosi loputkin pilvet pois taivaalta, jättäen jäljelle kirkkaan auringonpaisteen ja sinitaivaan. Muutama kilometri ennen Muxiaa avautui eteemme ensimmäinen näköala syvänsiniselle vaahtopäiselle Atlantille. Vaikuttava näkymä.

Muxian loppusuora kulki Fernet Brancalla :)

Annelit hiekkapuhalluksessa :) Tässä oli täysi työ pysyä pystyssä. Tuulen, ei Fernetin tähden ;)

Merellinen Muxian kylä toivotti meidät tervetulleeksi hiekkapuhalluksella, ohittaessamme hiekkadyynejä myrskytuulessa :) Perille upeaan Encanto A De Lolo hotelliin retkikuntamme saapui kaikkensa antaneena. Onneksemme Muxian muikeimmat merelliset maut odottivat meitä vain hissimatkan päässä huoneistamme :)

Muxia, Galicia.

P 4 | Negreira - O Logoso | 41 km

Sääennuste lupaili täksi päiväksi tyypillistä galicialaisen vehreyden takaavaa sadepäivää :) Ennuste näytti aamupäiväksi kolmea pisaraa ja iltapäiväksi yhtä sekä kahta pisaraa... Edessä oli lisäksi aivan liian pitkä päivämatka kävellen kuljettavaksi. Matkaan lähdettiin Antonion haaleahkon kahvin ja Bimbo-paahtoleipien voimalla. Liikkeellä oltiin reilusti ennen auringon-nousua, taskulamppujen turvin.
Onneksemme sääennuste erehtyi aamun säästä ja liikkeelle päästiin kokonaan ilman sadetta. Päivän edetessä, alkoi myös sääennuste pitämään vähitellen paikkaansa... Sateet olivat kuuroluonteisia ja hyvin hienoa tihkua. Sadeviittan sai pukea ja riisua päivän mittaan moneen kertaan.

Päivän ainut ja sitäkin arvokkaampi baari-pysäkki. Kahvi, munakas ja yerbas maistuu :)

Galician maaseudulle tyypillinen tuoksu löytyy tästä tankista :)

Mansikki ja Heluna seuraavat kummissaan navetan ohimarssia :)

Päivän camino kuljetti meitä koko päivän todella upeissa maalaismaisemissa, missä kahvilat ja baarit loistivat poissaolollaan... Suureksi onneksemme pysähdyimme heti ensimmäisen baarin kohdalla tankaamaan, sillä toista auki olevaa kahvilaa ei sen jälkeen vastaan tullutkaan... 35km:n kohdalla olevaa Olveiroa lähestyttäessä alkoi retkikuntamme olemaan vähitellen ns. kypsää kauraa... Väsymystä, rakkoja, särkyjä, vatsaongelmaa jne... Suositukseni taxikyydistä loppumatkalle oli vahva... Mutta Annelit osoittivat olevansa todella sitkeää ja periksiantamatonta lajia ;) Olveiroassa syödyn illallisen jälkeen kaikki halusivat kävellä vielä viimeisetkin reilut 3 km aina O Logoson majapaikkaamme asti... Tämä loppusuora kuljettiin hitaasti ja hartaasti... Taskulampun valokeilassa ja vesisateessa...

Retkikuntamme polttoainemittari alkaa olemaan punaisella...

Taxi NO, Caminar SI ;)

Galicialaisen maajussin suosikkiannos antaa puhtia ja pierettää :)

Perille O Logosoon saavuttiin todella väsyneinä. Anskun askelmittari näytti lähes 43 km mutta taitaa olla niin, että Vierumäellä otettu kalibrointi askel on hieman lennokkaampi kuin maraton-vaelluksen askelpituus Galician kukkuloilla keskimäärin...:) Oli miten oli, niin Leila, Päivi, Ansku ja Ahma kävelivät tänään elämänsä pisimmän päivämatkan yli 40 km ! Onneksi olkoon, olette aikamoisia !:)

P 3 | Santiago - Negreira | 22 km

Ensimmäinen vaelluspäivä. Päivän vaellus kohti Negreiraa starttasi Santiagosta ennen auringon nousua. Suunnitelmissa oli pysähtyä aamiaiselle heti ensimmäiseen Caminon varteen osuvaan aamiaspaikkaan. Ennenkuin sopivan tuntuista kahvilaa kerkesi osumaan kohdalle, huomasimmekin olevamme jo kaupungista ulkona. Aamupalapaikan etsinnät päättyivät lopulta reilun kilometrin kävelyn jälkeen ja aamiainen maistui entistäkin paremmalta :)

Galicialainen metsuri  ja Caminolle kaatunut tammi.

Annelikööri ja likööri :)

Loimaan Annelit kesyttelevät puolimetrisiä bocadilloja :)

Päivän sää oli galicialaisissa perusasetuksissa sillä erotuksella, että vettä ei tullut kovaa eikä koko ajan :) Päivän sateet olivat kuuroluonteisia ja niin hienoa tihkusadetta, ettei niistä ollut kulkijan kastelijaksi. Myös päivän rataprofiili oli tyypillistä galicialaista ylämäkialamäki kumpumaisemaa... Tosin yksi päivän ylämäistä ei tuntunut muuttuvan alamäeksi ollenkaan :)

Negreiraan bookattu majapaikkamme vaihtui viimetingassa toiseen, hotellissa tapahtuneen vesivahingon seurauksena. Hotelli Millan järjesti asian todella hienosti, bookkaamalla meidät suoraan toiseen majapaikkaan. Näiden sattumien seurauksena päädyimme ehkäpä Galician ystävällisimmän hepun, Antonion vieraiksi :)

El puente romano.

Leila, Ahma, Päivi ja Ansku matkalla Negreiraan.

P 2 | Santiago De Compostela | Galicia, Espanja

Ensimmäinen herätys Santiagossa soittaa yöllisen saapumisajan saattelemana kiireettömästi vasta 8:00. Hieman yllättäen aurinko oli tuohon aikaan vielä yöasetuksissa ja Galician taivaalta ei satanut mitään :) Aamiaiseksi löytyi lähikahvilasta maittavat jamon serrano bocadillot, kuinkas muutenkaan.

Santiagon katedraali takapihan puolelta.

Pekka ja Annelit eli Leila, Ansku, Ahma ja Päivi :)

Tämä päivä ei ollut vielä varsinainen vaelluspäivä. Sen sijaan vietettiin kiireetön ja rento päivä Santiagon vanhan kaupungin turuilla, toreilla ja puistoissa. Pekalla oli myös muuttopäivä toiseen hotelliin, muutaman korttelin päähän edellisestä. Samaan aikaan Annelit nauttivat vanhan kaupungin terasseilla aurinkoisesta päivästä mustekalaa ja viiniä maistellen :) Mikä sitten erottaa Annelin Annelista...? Annelit ovat nimeltään myös Leila, Päivi, Ahma ja Ansku... Näillä koodeilla yritän pysytellä nyt kartalla, niin maastossa kuin tässä blogissakin :) Illallisemme jälkeen Annelit kävivät vielä tapaamassa erästä toista Santiagoon saapunutta suomalaista matkaseuruetta. Arvatkaapa huviksenne, minkä nimisen matkalaisen kutsumana...? Kyllä, tietysti Annelin :)

Espanjalainen aamiaisklassikko Zurros. Painonvartijan painajainen :)